Näkövammaisuudesta

Mitä on näkövamma?

Nykyinen maailmamme on hyvin visuaalinen ja valtaosa informaatiosta saadaan tavallisesti näköaistin kautta. Erilaiset näkövammat vaikuttavat mm. näön tarkkuuteen, näkökentän laajuuteen, värinäköön, kontrasti- ja häikäistymisherkkyyteen, silmien sopeutumis- ja mukautumiskykyyn ja silmälihasten toimintaan.

Näkövammaisena pidetään henkilöä, jolla on näkökyvyn alentumisesta huomattavaa haittaa  jokaipäiväissä toiminnoissa. (Näkövammarekisterin vuosikirja 2014)

Näkövammaisuuden määrittely on suhteellinen asia, joka riippuu yhteiskunnan arvomaailmasta ja siitä, millaista näkökykyä yhteiskunta edellyttää. Näkövammaisuus on siis suorituskyvyn ja yhteiskunnan vaatimusten välinen ristiriita.

Näkövammaiseksi määritellään henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on heikompi kuin 0,3, ja sokeaksi jos paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai näkökenttä supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen, tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt. Näkövammaiseksi ei määritellä henkilöä, jonka näkö voidaan laseilla korjata normaaliksi tai jos toinen silmä on normaali. (nkl.fi 12.2.2016)


Näöntarkkuus eli visus
Näöntarkkuus on jana, jossa toisessa päässä on sokeus ja toisessa päässä erittäin hyvä näkö. Normaali näöntarkkuus on 1.0-2.0. Heikkonäköisenä (lievästi, vaikeasti ja syvästi) pidetään henkilöä visus (korjattuna) on 0.3-0.05 ja sokeina (lähes sokea, sokea) henkilöitä, joiden näöntarkkuus on alle 0.05.

Näkökenttä











Lähteet
Törrönen & Onnela Vapaus tulla, vapaus mennä! Sokean ja heikkonäköisen liikkumistaito ja sen kehittäminen. Arlainstituutin julkaisuja 2/1999
Näkövammaisten liitto http://www.nkl.fi/fi/etusivu/nakeminen/maaritys
Näkövammarekisterin vuosikirja 2014 http://www.nkl.fi/fi/etusivu/nakeminen/nvrekisteri



1 kommentti:

  1. Henkilön näkötilanteen havainnointi arjessa on usean asian huomioimista (näön kurssi myöh. syksyllä). Esimerkiksi tietyissä retinitis pigmentosissa henkilöllä on useita eri näkemisen alueen ongelmia samanaikaisesti. Ulkona liikkuessa kaventunut näkökenttä, johon liittyy häikäistyminen ja hämäräsokeus, tulee huomioida esimerkiksi liikkumistaidon ohjauksessa. Muistin käytön treenaaminen liittyy kepin kanssa liikkumiseen. Keppitieto ja kehon antama liiketieto haptisesti ilmaisee fyysisesti lähellä tilan kosketuspisteistä tietoa kun taas visuaalinen tieto kootaan kulkureitiltä parin metrin päästä. Tämä visuaalinen tieto otetaan käyttöön kulkemisessa ko. Tilassa. (rl)

    VastaaPoista