Moninäkövammaisen asiakkaan kohtaaminen
Kohtaamme työssämme
henkilöitä, joilla näkövamman lisäksi voi olla muita vammoja ja/tai sairauksia.
Tyypillisimpiä liitännäisvammoja ovat kuulo-, liikunta- ja kehitysvammat.
Ensikohtaamisessa ei voi aina tietää, kuinka asiakas kuulee, näkee, kommunikoi
tai ymmärtää. Tämän vuoksi on tärkeää perehtyä huolellisesti etukäteen asiakkaan
taustatietoihin, mukaan lukien hänen käyttämiinsä apuvälineisiin.
Monet tekijät, kuten
fyysiset, psyykkiset ja ympäristötekijät vaikuttavat niin näkemiseen kuin
vuorovaikutukseenkin. Vartalon fiksoiminen hyvään ja symmetriseen asentoon
saattaa helpottaa esimerkiksi sekä CP-vammaisen henkilön katseen käyttöä että
näönvaraista kommunikaatiota. Silmämotoriikan hallinta voi joskus olla niin
työlästä, ettei kognitiiviseen prosessointiin jää energiaa. Työntekijän on
tärkeää ymmärtää, että asiakkaan käyttämä epäsuora fiksaatio tai katseen pois
kääntäminen ei tällöin välttämättä tarkoita vetäytymistä vuorovaikutuksesta,
vaan hänen saattaa olla vaikea käsitellä samanaikaisesti näkö- ja
kuuloinformaatiota.
Työntekijän tulisi
etukäteen selvittää, pystyykö asiakas tunnistamaan ja tulkitsemaan kasvojen
ilmeitä ja kehonkieltä sekä käyttämään kasvoilta havaittavissa olevia vihjeitä
sosiaalisen vuorovaikutuksen säätelemiseksi. Mikäli tämä on asiakkaalle
haasteellista, tulee työntekijän pukea esimerkiksi ilmeet ja tunnereaktiot
sanoiksi tai muuhun muotoon, kuten kosketus tai kuvat.
Asiakastapaamista
valmisteltaessa on hyvä huomioida ympäristöön liittyviä tekijöitä. Tasainen ja
tehokas mutta häikäisemätön valaistus nostaa usein vireystilaa sekä auttaa
näkemään kasvojen ilmeitä ja lukemaan huuliota ja viittomia paremmin kuin
heikossa tai häikäisevässä valaistuksessa. On kuitenkin muistettava, että
jotkut ihmiset toimivat paremmin hämärässä.
Rauhallinen, vähä-ärsykkeinen
ympäristö helpottaa usein tarkkaavaisuuden ylläpitämistä
vuorovaikutustilanteessa. Taustamelu on usein häiritsevää. Jotkut CP-vammaiset
henkilöt ovat herkkiä yllättäville äänille ja heillä saattaa kestää kauan, että
säikähdettyään saavat ”koottua itsensä” ja pystyvät jatkamaan toimintaansa.
Tämän vuoksi heikkonäköisen monivammaisen henkilön sijainti on hyvä valita
niin, että hän pystyy näönvaraisesti kontrolloimaan ympäristöään.
Mikäli asiakas käyttää kuvakommunikaatiota, ennen
kommunikaatiomateriaalin valintaa on arvioitava, minkä kokoisia ja kuvio-taustaltaan selkeitä kuvia henkilö pystyy
näkemään ja käsittelemään. Keskushermostoperäisiin näkemisen vaikeuksiin
saattaa liittyä lähekkäisten kuvioiden erottamisen vaikeus. Etukäteen on
selvitettävä myös, kuinka suuren määrän kuvia henkilö hallitsee samanaikaisesti
ja onko hänen silmämotoriikassaan rajoitteita, jotka estävät koko kuva-alueen
systemaattisen silmäilyn.
Vuorovaikutustilanteen alussa
asiakas kohdataan mahdollisuuksien mukaan edestä, jolloin hänen on mahdollista
havaita sinut. Kontaktin luominen aloitetaan tervehtimällä asiakasta ja
esittelemällä itsensä. Olkapäälle tehty kosketus ilmaisee, että joku on tullut
asiakkaan henkilökohtaiselle alueelle ja haluaa mahdollisesti jatkaa kontaktia.
Viittomakielisten ja kuurosokeiden parissa työskentelevillä on puhutun nimen
lisäksi viittomanimi ja kehonimi (tietty sovittu tunnistettava kosketus).
Asiakkaan kohtaamisessa on
tärkeää puhua rauhallisesti ja selkeästi. Puhetta ei tarvitse
liioitella, jottei toisille
kommunikoinnissa tärkeä huulio muutu. Kohtaamisen alussa voidaan
antaa myös oma
henkilökohtainen esine tunnistettavaksi tuntoaistin kautta esim. kello, sormus,
ranneke, jota kutsutaan haptiseksi tunnisteeksi.
(kuvassa haptinen tunniste
ranneke)
Osa asiakkaista vastaanottaa
puhetta kuulon apuvälineillä. Huuliolukua voidaan käyttää
kuulemisen apuna. Osa
asiakkaista käyttää pelkästään huuliota. Tällöin katsekontaktin
säilyminen asiakkaan kanssa
ja huulion näkeminen on tärkeää. Asiakkaalla voi olla myös
henkilökohtainen
radiomikrofoni, jonka hän antaa puhujalle.
Viittomakielellä
kommunikoivien kanssa näkötilanteen selvittäminen auttaa viittomisetäisyyden
valinnassa. Kaventuneessa näkökentässä etäisyys riippuu vastaanottajan
näkökentän laajuudesta ja valaistuksesta. Tällöin on huomioitava, että
viittominen mahtuu näkökenttään. Kädestä käteen -viittomat eli taktiiliviittomat
vastaanotetaan käsien liikkeitä hahmottamalla. Kuvassa kaksi henkilöä viittovat
kädestä käteen.
Asiakkaan kanssa
kommunikoidessa puheen tukena voidaan käyttää myös sormittamismenetelmiä.
Esimerkiksi oma nimi voidaan sormittaa sormiaakkosilla. Kuvassa
sormiaakkonen E on tuotettu vapaassa tilassa ja taktiilisti.
Kirjaimia voidaan kirjoittaa myös
suuraakkosilla vastaanottajan käteen tai muualle kehoon sovitusti.
Asiakkaan aito kohtaaminen,
kuunteleminen ja kuuleminen on tärkeää luottamuksellisen
vuorovaikutussuhteen luomiseksi. Jokainen asiakas kohdataan ihmisenä -
yksilönä, omine erityistarpeineen. Työntekijän oma persoonallisuus vaikuttaa
kohtaamisessa paljon. Siksi omien heikkouksien ja vahvuuksien tunteminen on
tärkeää. Jokainen kohtaaminen jättää jäljen, sekä asiakkaaseen että
työntekijään.
Lisätietoa:
Dutton
& Bax. (toim.) 2009. Visual impairment in children due to damage to the
brain, London: Mac Keith Press.
Hyvärinen
& Jacob. 2011. What and hox does this child see?
Lahtinen,
R. & Palmer, R. 2014. Kehotarinoita haptiiseilla. Kosketusviestejä
kaikenikäisille. Helsinki: Lönnberg Print & Promo.
Marie
J. Amerson. (1999). Helping children with visual and motor impairments
make the most of their visual abilities. RE:wiev,
(3) 31.
Näkömonivammaisen
lapsen vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin tukeminen. 2007. http://papunet.net/fileadmin/muut/Esitteet/Nakomonivammainen_lapsi.pdf.
T. Kiviranta,
U. Eronen, E. Heikkinen, I. Miinalainen & A. Tervo (toim.) 2001. Näkökulmia
näköpulmiin.
